Paljon onnea mulle hei!! Jee, 23 tuli täyteen ja päivää vietettiin StradBroke -saarella. Päivä oli kyllä niin ikimuistoinen, että olisi voitu hypätä samantien huomiseen.
Tarina alkaa jo viimeviikolta, kun oltiin Jutan kanssa sovittu, että lähetään tolle kyseiselle saarelle viettämään päivää. Sain auton lainaan ja päätettiin kysellä olisiko joku kiinnostunut lähtemään mukaan ja samalla jakamaan bensakustannuksia. Kolme tyttöä ilmoittautuikin heti ja sovittiin, että nähdään tänään, sunnuntaina keskustassa, josta voimme heidät poimia mukaan. Päästiin keskustaan eikä ketään missään. Odoteltiin joku parikymmentä minuuttia ja sitten päätettiin lähteä. Ketään ei siis ilmaantunutkaan paikalle vaikka näin oli sovittu. Numeroita ei tietenkään ollut, että soittaa olis voinu.
Lähettiin sitten kaksin ajelemaan ja päätettiin jättää auto rannalle parkkiin ja mennä sellasella vesitaksilla ja ottaa bussi siellä saarella. Tämä siksi, että kahdestaan matkustaessa se tuli halvemmaksi mennä ilman autoa. Viidellä ihmisellä oltaisiin otettu auto mukaan saarelle.
Olin ajatellu, että saarella nään valaita ja delfiinejä, koska olin kuullu, että sen pitäis olla lähes takuu varmaa, että niitä näkee. No juu niin varmaan! Yhtään pyrstön tai evän vilaustakaan ei näkyny! Muutaman kiven kohdalla huusin, että valaita! mutta ei ollu valaita ei.
Saari oli muutenki aika turha. Maisemat oli hienoja, mut jo aiemmin nähtyjä. Samanlaista joka paikassa. Ei sitä rantaakaan jaksa ikuisesti ihmetellä. Ja sen Great Ocean roadin jälkeen, ei paljon maisemat parane.
Tässä vaiheessa meitä ahdisti jo aika paljon ja lähettiin sillä taksilla takasin maihin. Päästiin autolle ja lähettiin matkaan. Muutaman kilometrin jälkeen Jutta kysy, että mikä lappu tossa tuulilasissa on. No arvaa mikä lappu se siinä sitten oli!! Parkkisakko 50 dollaria. Sakko tuli siitä, että auto oli ajettu nokka edellä parkkiin, kun se olisi pitänyt ajaa peräedellä. Se oli peruutusparkki. Mitä omia sääntöjä nää keksii täällä? Eihän tollasia sääntöjä oo olemassakaan. Siinä sain mukavan pikku synttärilahjan tämän mahtavan päivän päätteeksi. Ensimmäiset sakot - kuitattu.
Reisusta tulikin sitten yllättäen aika arvokas siihen nähden mitä siitä jäi käteen. Huono reissu, mut tulipahan tehtyä. Onneks meillä Jutan kanssa oli hauskaa kahestaankin ja nauruksihan tämä päivä päättyi. :)
Kotona oli kuitenkin odottamassa iloisia lapsia, joilta sain lahjaksi kaksi itsetehtyä synttärikorttia, Piippolan vaari käsinuken, englanninkielisen lorukirjan ja Top baby sitter-mukin! :) Tämä kyllä pelasti päivän. Tarjolla oli myös eilen suurella tunteella tehtyjä muffinseja. Niiden tekemisestä taisi tulla enemmän sotkua kuin syömistä, mutta hauskaa oli. Tehtiin erivärisiä kuorutteita ja pistettiin koristeita. Maistuivatkin hyviltä.
Tämä tarina menee nyt takaperin, mutta kerrottakoon, että perjantaina vietettiin lasten kanssa päivä tosi hienolla puistoalueella Brisbanen keskustassa, Roma Street Parklandissa. Matka alkoi heti jännittävissä merkeissä kun matkustettiinkin junalla. Puistossa käytiin leikkimässä ja lopuksi vielä katselemassa hienoja kukkia. Nähtiin myös kolme liskoa kukkien seassa. Paluumatkalla oli väsyneitä lapsia, eikä enää jaksettu innostua kaikista puista ja autoista, joita junan ikkunasta näkyi. Voi niitä ihmisten katseita, kun ne ajatteli, että omien lasten kanssa siellä mentiin. Toisinaan tekis mieli sanoa, että ei, nää ei oo mun omia, mut toisaalta, iiihan sama. :)
Huomenna taas luvassa muskaria ja uusi alkava viikko. On hurjaa ajatella että toiseksi viimeinen työviikko pyörähtää huomenna käyntiin..
Mutta suomeen paluu on tulevaisuuden juttu ja tänään voin vielä juhlia mun extrapitkää synttäripäivää! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti