Pitkin maita ja mantuja

Takana on nyt useampi tuhat kilometriä matkustusta. Matka Sydneyn kautta Great Ocean Roadille ja sieltä Melbourneen on koettu ja käteen jäi tyhjän kukkaron lisäksi paljon hauskoja muistoja, upeita maisemia, jännittäviä kokemuksia ja muutama sata valokuvaa.

Matka Jutan kanssa Sydneyyn alkoi viime tiistaina jo ennen aurngon nousua. Koneessa ei jännitykseltä saanut nukuttua ja odotus oli kova. Laukkukin saatiin perille asti vaikka meinasi pieni paniikki iskeä, kun luin matkalaukkuvaakaa väärin ja luulin, että tavaraa oli yli 20kg ja mukana saa olla vain 15kg. Onneksi sitten selvisi, että kyseessähän olivatkin paunat eikä kilogrammat. Hyvä minä. :D Sateinen Sydney odotti meitä perillä, mutta onneksi köyhät penninlaskijat olivat raaskineet sijoittaa mukavaan hotelliin, jossa tulikin vietettyä lopulta aika paljon aikaa. Päätettiin lähteä sateenvarjoinemme tutkimaan Sydneyn keskustaa, joka paljastui olevan "ihan tavallinen kaupunki". Täällä Brisbanessa on jotenkin niin tottunut niihin pilvenpiirtäjiin ja muihin suurkaupungin ihmetyksiin, että Sydney ei tosiaankaan tuntunut kovin kummoiselta. Vasta seuraavana päivänä kun aurinko paistoi ja päästiin näkemään se paljon puhuttu Sydneyn oopperatalo ja Harbour bridge, niin ymmärrettiin olevamme jossain muualla. Lähdettiinkin lautta-ajelulle Watsons Bay:hin ja matkalla saatiin turisteille vaadittavat kuvat joissa iloinen hymy naamalla poseerattiin oopperatalo taustalla. Watsons Baystä oli upeat näkymät sekä kaupunkiin että Tyyneen valtamereen. Höttöleipäeväskin maistui paljon paremmalle kun sai samalla ihailla upeita maisemia.

Toisena päivänä matka sai ikävän käänteen kun vatsani irtisanoi itsensä. Kovat vatsakouristukset vaivasivat ja tekivät liikkumisen vaikeaksi. Tästä syystä illat kuluivat hotellilla tv:tä katsellessa. Kivut jatkuivat vielä suraavanakin päivänä, mutta eihän sitä voinut jäädä sairastamaan, kun kyseessä oli viimeinen päivä Sydneyssä. Apteekin kautta lähdettiin katselemaan Paddy's Marketteja, joista löytyi kasapäin tuliaistilpehööriä halpaan hintaan. Kivuista huolimatta jatkoin urheasti matkaa. Markettien jälkeen suuntasimme kohti elokuvateatteria, jossa vihdoin ja viimein päästiin katsomaan kauan odotetun Magic Mike -elokuva! Siinä unohtuivat vatsakivut hetkeksi kun silmä sai keskittyä aivan muihin asioihin. ;) Loppuilta menikin sitten pakkailessa ja komediasarjojen parissa ja seuraavana aamuna herätys kello 4:15 ja suunta kohti Melbournen lentokenttää.

                                         Ei hullumpi evästaukopaikka.

Melbourne ei meitä odottanut sen aurinkoisempana, mutta onhan kaupunki tunnettu siitä, että sää voi vaihdella yht'äkkisesti. Suoraan kentältä lähdettiin ajelemaan kohti Great Ocean Roadia. Matkaseurue kasvoi yhdellä kun Anni liittyi seuraamme matkan varrelta. Vuokra-auto oli mahtava pikku purkki, jolla seikkailtiin pitkin maita ja mantuja. Tässä autossa oli australialaiseen tyyliin vilkut ja pyyhkijät eripuolella kuin meillä ja usein kääntymishalua osoitettiinkin pyyhkimällä ikkunoita. Ensimmäisenä päivänä kilometrejä kertyi parisen sataa ja ihasteltiin niin merinäköaloja, sademetsiä kuin sisämaan country sideja. Ensimmäiseltä päivältä ehdottomasti upein näky oli vesiputous keskellä metsää. Näky jota on vaikea kuvailla. Yöksi majoituttiin mukavaan backpackersiin, jonka omistaja näytti sadetakkimurhaajalta. 

Seuraavana aamuna matka jatkui sateisissa merkeissä. Onneksi uskomattoman hienot näköalat saivat sateen unohtumaan ja jollain kumman tuurilla sade tuntui lakkaavan aina kun astuimme ulos autosta. Tälläkin kerralla tuli nähtyä sekä sisämaan että rannikon näköaloja, jotka olivat jälleen kerran upeat. TomTom Matti, meidän oma matkaopas, oli välillä hieman erimieltä reittivalinnoista, mutta tyttäret jatkoivat urheasti matkaa pitkin kurateitä kohti ei mitään. :D Tältä päivältä mieleenpanuvimmat nähtävyydet olivat kuuluisat 12 apostolia ja thunder cavesit. Kaikki matkalla nähdyt maisemat olivat kyllä niin uskomattomia eikä niitä pysty millään sanoilla kuvailemaan niin, että voisitte ymmärtää mitä olen nähnyt. 

Pimeän tulessa pääsimme roadin loppuun ja päätimme lähteä ajelemaan kohti Melbournea. Tähän menessä kilometrejä oli kertynyt jo 339,4. Melbournessa majoituimme jälleen opiskelijabudjetille sopivaan backpackers hostelliin kaupungin reunamille, jossa kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti törmäsin vanhaan lukiotuttuun. :D Siinä sitä oli hämmennystä puolin ja toisin. 

Matka jatkui jälleen seuraavana aamuna ja vaihdoimme majapaikaa lähemmäksi keskustaa. Sydämmentykytyksiä aiheutettiin kuskille (minulle), kun navigaattori ohjasi meidät ajamaan keskustan halki toiselle puolelle kaupunkia. Matti tosin tarjosi kyllä ensin toista reittivaihtoehtoa, mutta ei sitä voitu uskoa ja näin päädyttiin miljoonakaupungin keskustaan. Vihdoin saatiin auto parkkiin ja lähdettiin etsimään yöpaikkaa ja tutustumaan kaupunkiin jalkaisin. Melbourne oli kaunis kaupunki, mutta ei taaskaan kovin ihmeellinen. Kaupunki oli täynnä Turun kulttuurivuoden -tyyppisiä ihme taideteoksia, jotka olivat massiivisen kokoisia ja kummallisia. Ennen reissua oli jo sovittu, että Melbournessa sitten mennään katselemaan paikallista yöelämää ja näin tehtiin. Ilta alkoi hyvällä evästyksellä hostellihuoneessa kortia pelaten ja siitä sitten etsimään sunnuntaisin auki olevaa yökerhoa. Päädyimmekin mahtavalle casinolle, jonka yläkerrassa oli astetta fiinimpi yökerho. Kahteen asti jaksoimme valvoa, kunnes korvat huusivat halleluujaa ja oli aika lähteä nukkumaan.

Viimeisenä päivänä satoi jälleen ja päädyimme shoppailemaan merkkivaate outlettiin. Jälleen ajeltiin pitkin keskustan katuja ja hurrattiin joka kerta kun käännyttiin oikeaan suuntaan. 

Viimeinen matka kohti lentokenttää sujui jo ihan mukavasti ja uskoimme Matin ohjeita. Viimeisen risteyksen kohdalla piti kuitenkin vielä tehdä omia reittivalintoja ennen auton palautusta. Onneksi tämä väärän tien valinta ei aiheuttanut monen kilometrin lenkkiä, vaan saimme auton palautettua ehjänä, vähän kuraisena, takaisin Europcarille. Lopulliseksi kilometrimääräksi tuli 624km. 

Enpä olisi uskonut, että tälläiselle roadtripille lähden ja vielä kuskiksi. Oli kyllä huikeaa saada ajella niin mahtavia reittejä ja niin hyvällä porukalla. Ehkä tämän jälkeen uskallan lähteä ajelemaan vaikka Helsinginkin keskustaan. :D 

Kaikinpuolin matka oli onnistunut ja kotiin oli mukava palata. Rahaa oli Brisbaneen/Ipswichiin saavuttaessa 15 dollaria ja piti taksikuskille sanoa, että mennään niin pitkälle kun sillä rahalla pääsee. Taksikuski lupasi stopata mittarin sillä kohtaa ja vei kotiin asti. 

Seuraavana päivänä sain kuulla, että oltiin täällä jo kyselty koska tulen takaisin ja Matilda kindystä palattuaan juoksi halaamaan ja innoissaan haki meille leikkiponeja uusia leikkejä varten. Kyllä se tulee olemaan vaikea lähdönhetki 28 päivän päästä. 

Mukavia aikoja

Nyt se paljon manailtu kantele-tunti on takana. Tunti sujui suhteellisen hyvin. Taisi olla nuorille soittajille vähän liikaa uutta infoa pienessä ajassa, mutta kyllä me saatiin laulu aikaseksi. Ens kerralla sit jo vähän paremmin. Mutta on se kyllä aika haastavaa opettaa muita soittamaan soitinta, jota ei itekkään ihan täysillä hallitse. Sen huomaa kun ajatus ei oo täysin selkee omassa päässä, niin ulosanti on vähän heikohkoa. Tästäpähän sitä taas opittiin, ja kuten sanottua, ensi kerralla paremmin. Eikä tunti missään nimessä ollu epäonnistunu, vaan vähän ehkä opettajan puolesta hiomaton. :)

Käytiin tänään kaverin kanssa lounaalla/illallisella/iltapalalla ja varmaan aamiaisellaki Sizzlersissä. Otettiin sellanen salaattibuffee, johon kuulu ihan tajuttoman laaja salaattipöytä, keittoja, leipiä, pastaa ja makuhermoja hivelevä jälkkäripöytä. Syötiin niin paljon, että vatsaan sattu ku lähettiin pois. En tienny, että salaatistaki voi tulla niin täyteen. Oli kyllä mahtava tarjonta ja mennään kyllä uudestaan, kun sellanen kohdalle sattuu. Jälkkäripöydässä oli kaikkien muiden herkkujen mukana myös suklaamoussea, joka on ehkä parasta jälkkäriä ikinä. Voisin mennä ruotsinlaivallekki ihan vaan siks, et saa syödä suklaamoussea :D NamNam.. Meillä oli hieno ajatus syödä terveellisesti salaattia niiden iänikuisten ranskalaisten sijaan, mutta se terveellisyysosio kyllä vähän kärsi siinä kohtaa kun vatsa oli niin piukassa, ettei henkeä saanu ja viimeistään sen jälkiruoan kohdalla. Mutta piti syödä koko rahan edestä. 

Tänään on ostettu myös koko reissun ensimmäiset kengät (ei ollu korkkarit)!! Aika kauan siihen meni, ennen ku ensimmäinen pari löyty, mutta onhan tässä vielä aikaa haalia pareja ennen lähtöä. Kenkien hinnaksi tuli huikeat 4.50 dollaria. Aika kallista. :D 

Käytiin eilen lasten kanssa sellasessa koalapuistossa. Se oli kiva paikka. Siellä oli eri-ikäisiä koaloita ja niiden lisäksi kenguruita, pikkupässejä, lampaita, kenguruita, lepakoita, erilaisia lintuja ja vesinokkaeläin. Lapset oli innoissaan kun pääsivät syöttämään kengurua silittämään pikkupässejä. Minä sain pitää myös ihan oikeata koalaa sylissä. Se oli ihana, mutta terävät kynnet sillä oli. Se olis oikeesti halunnu vaan syödä ja sitten sitä piti huijata olemaan aloillaan antamalla sille syömistä kuvauksen ajaksi :D  Mahtava otus. 

Ens viikolla reissuun! En tiedä monessako blogikirjotuksessa oon tätä jo hehkuttanu, mut on vaan niin mukavaa päästä matkalle. Ajokortin käännös saapui postissa torstaina ja auto ja Sydneyn hotelli on varattu. Eli kaikki on valmista meidän suurta retkeä varten. Hehkutan tästä sitten lisää vielä kun saavun takaisin niin, että kaikki varmasti lopettaa tämän blogin lukemisen. :D

Joulu on taas, joulu on taas...

Meillä oli tänään mahtavat Christmas in July -juhlat muskariporukan kanssa. Tarjolla oli lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa, kalkkunaa, rosollia, riisipuuroa, luumuhyvettä ja glögiä. Leivottiin myös pipareita ja leikittiin tonttuleikkejä. Ja meillä oli hauskaa. Kyllä sitä joulua voi juhlia 20 asteessakin. Kamera mulla oli onnellisesti koko juhlan ajan kassissa, mutta katsotaan joskos joltakin liikenis mullekkin muutamat kuvat. 

Vielä viikko ja Sydney häämöttää edessä. Oon niin innoissani lähdössä matkaan, vaikka meillä on jos jonkinlaisia ongelmia vielä. Majoituksia ei oo vielä varattu ja autonvuokraus tuntuu ylivoimaisen vaikealta operaatiolta. Autovuokraamot täällä vaatii kansainvälistä ajokorttia auton vuokraukseen ja mulla ei sellaista ole. Sain sen verran selvitettyä, että englanninkielisen käännöksen pitäisi riittää ja sitä olen tässä yrittänyt viimepäivinä hommata. Tuntuu ihan typerälle maksaa siitä käännöslappusesta 80 dollaria, kun oon ihan varma, että kukaan ei edes kysy sitä siellä. Mutta ehkä sen varaan ei uskalla jättää. Omien tapojeni mukaisesti olen jättänyt asian taas ihan viimetippaan. Onhan tässä vielä kolme arkipäivää ennen lähtöä. :D

Ihan ilmanen tuo matka ei kyllä tule olemaan. Lennot on jo "maksettu" (luotolla) mutta silti raaka-arvio tulevista kustannuksista oli vielä 800 dollaria eli noin 600€ :S  Kamalan paljon rahaa opiskelijan budjetista, mutta kaipa sen rahan vois huonomminki käyttää. Toivotaan vaan, että matkasta tulee onnistunu, eikä satais kauheesti vettä.

Ihan perussettiä

Talviflunssa on pistäny porukkaa lakoon tässä talossa ja itse yritän vielä taistella sitä vastaan. Lieviä ensioireita on havaittavissa ja ostinkin tänään itselleni vähän lääkettä. Kysyin apteekinmyyjältä jotain lääkettä, eikä mulla loppujenlopuks ollu mitään aavistusta mistä se puhu, ni valitsin sit vaan sen ekan vaihtoehdon. Palattuani kotiin rupesin tarkemmin lukemaan purkkia, niin se oli kurlattavaa betadinea! Haha.. se näyttikin ihan samalta ku se haavanpuhdistus aine. Maku oli aivan järkyttävä, joten toivotaan, että siitä on myös apua. Ostin myös jotain hämmentäviä mynthonin tyylisiä pastilleja, joita en oo vielä uskaltanu maistaa. Toivotaan, että näillä lähtee ja pysyn terveenä.
Aloin just päästä kiinni siihen salilla käymiseen, ni en haluis nyt sairastua. Ja maksoki vielä niin pirusti. :D

Sunnuntaina kävin tekemässä vähän sight seeingiä Brisbanen keskustassa. Käytiin sellasella Brisbane river cruisella ja nähtiin maisemia kaupungin ympäriltä. Oli hassua huomata kuinka ne pilvenpiirtäjät tuntu ihan normaaleilta, ihanku niitä olis tyyliin Lahdessaki. Käytiin parissa muussakin "nähtävyydessä" ja kävelykilometrejä tuli aika monta. Kävin myös kokeilemassa Jenkkiläisen nähtävyyden KFC:n, eli kana/hampurilaispaikan. 

Kyllä on tuon miljoonakaupunginkin kadut pienentyny sitten ensimmäisen käynnin. Keskusta alkaa tulla tutuksi, eikä tunnu enää niin suurelta. Kaikki alkaa olla ihan perussettiä. 

Kolmas muskari tuli pidettyä eilen. Jouduin ajamaan yksinäni keskusta-alueelle, kun tosiaan täällä kaikki oli sairaana. Se oli aika hurjaa. Ilman navigaattoria, pienen paperilapun avulla yritin suunnistaa ja totta kai mä ohitin sen viimisen risteyksen. Ohjeena oli kääntyä violetin parkkitalon kohdalta, mut missasin sen ja ajauduin aivan Brisbanen keskusta-alueelle. :S Siinä meinas pieni paniikki iskeä, kun U-käännös ei ole mahdollista, eikä ole aavistustakaan mihin on menossa. Muutaman mutkan kautta löysin sitten takasin sinne mistä olin tullukki ja näin sen järkyttävän suuren parkkihallin ja mietin miten ikinä olin voinu ohittaa sen! Muskari meni jo vanhalla rutiinilla ja paluumatkalla tein myös pari harhamutkaa, mutta löysin kotiin. :)

Täällä olo on kyllä ollu ihan huipua. Tällä viikolla tulee matkan puoliväli vastaan ja vielä on niin paljon tekemättä. Ruoka tässä talossa on ihan huippua. Se on kuin ravintolassa söis. Joka päivä on jotain uutta ja hyvää ruokaa. Voisin pyytää pari reseptiä mukaan, mutta ne tuskin maistuis kuitenkaan samalle enää ku mä tekisin niitä.

Tällä viikolla on mun toisiksi viiminen pitkä vapaa viikonloppu ja toivon, että saisin matkaseuraa ja voisin lähteä jononkin lähisaarelle kattelemaan maisemia. Vois kai sitä yksinki mennä, mut onhan se vähän ikävää. Mutta onhan tässä vielä päiviä viikonloppuun :)

Gold Coastilta myös pari kuvaa:

Gold Coast

Mahtava viikonloppu takana ja kaipaan nyt jo takasin kultaisille hiekoille. Jo pelkästään se, et oli lämmin ja pääsi ranalle oli ihan parasta. Ei oikeestaan tehty mitään kovin ihmeellistä. Löhöiltiin rannalla, uitiin ja illalla juhlittiin. Kävin heittämässä talviturkin Tyyneen valtamereen ja sekös oli hienoa. Aallot oli ihan huikeita! Ei siellä oikeestaan mitään uida voinu, mut hypittiin päin aaltoja ja sukellettiin läpi. Vesi oli jotain noin 20astetta, joka tarkotti sitä, että paikalliset pysytteli villakangastakeissaan kuivalla maalla ja hullut turistit sano et on tosi lämmintä :D Mutta ne paljon puhutut surffaripojat on kyllä täysin yliarvostettuja!

Kaikenkaikkiaan oli kyllä ihan päästä vähän pois näistä samoista ympyröistä ja ottaa pieni irtiotto. Meillä oli yhessä tosi hauskaa. Tutustuttiin siinä matkalla myös muihin eurooppalaisiin, jotka työskentelee Australiassa. Walesista taisivat sanoa olevansa. Täällä ei varmaan voi välttyä tutustumasta muihin ihmisiin, ku tuntuu, et oon tavannu jo nyt ihan tosi monta ihmistä. Mut hyvähän se on. :)