Kiitospäivä oli hauska kokemus; syötiin hyvin ja otettiin rennosti. Ruoka oli omalla tavallaan hyvin samanlaista kun Suomalainen jouluruoka, outoa, mutta hyvää. Tarjottavat ei ollu yhteneväisiä suomalaisen jouluruoan kanssa... tarjolla oli papuja, muusia, kalkkunaa, maissia (koska ollaan Kansasissa), stuffing=täytettä, karpalohyytelöä ja vaikka mitä muuta. Oli tosi hauska päästä kokemaan tämä juhla ihan perinteisessä amerikkalaisperheessä. Paikalla oli viisi henkinen perhe ja isoisä sekä me kolme vaihto-opiskelijaa.
Kiitospäivän jälkeen avautu myös mahdollisuus ampumaradalle ja sinnehän sitä mentiin. Se oli todella siistiä! Ylläti itseni osumalla tauluun ja kohteeseen, olin yllättävänkin hyvä. Vaikka ampuminen oli huikee kokemus, niin on se aika pelottavakin tunne pitää sitä asetta kädessä.. mutta maassa maan tavalla.
Suomi täytti 100-vuotta myös täällä. Järjestettiin muutaman suomalaisen kanssa juhlat täällä ja ne osottautukin oikeen jätti menestykseksi. Tulijoita oli huomattavasti enemmän, kun aluksi aateltiin, mutta kalasoppaa ja pullia oli onneksi riittävästi. Rohkeimmat maisto jopa salmiakkia, mutta se ei kovin suurta suosiota herrättäny. Ohjelmassa oli pieni tietovisa suomesta ja loppuillasta katottiin Joulutarina-elokuva. Saatiin paljon kehuja juhlista ja ihmisillä oli oikein hauskaa. Ihanaa, että saatiin juhlia täälläkin ja jakaa meijän kulttuuria muitten kanssa
Viime viikkoon mahtu itsenäisyyspäivän lisäksi myös karaten loppukoe, josta käteen jäi ihka oikea, oranssi vyö. Karate oli kyllä hauskaa ja oon ilonen, että rohkenin kokeilla. Kuka tietää vaikka suomessa vielä jatkaisin..
Sunnuntaina käytiin host-perheen äidin ja parin muun vaihtarin kanssa noin tunnin matkan päässä, Springfieldissä. Siellä on sellaset isot luolat, jotka on ympäristö aikoinaan muokannu. Oli kyllä hienon näköstä ja vähän jännittävääkin.
