Arkielämää ja seikkailuja.

Aika kuluu yhtä aikaa hitaasti ja nopeasti, kun ei malta oottaa, että näkee rakkaita ja toisaalta taas ei haluais, että aika täällä loppuu. Puoliväli on jo ihan käsillä.

Koulu on vieny yllättävän paljon aikaa viimeaikoina, toisin ku odotin. Ajattelin, että vaihto-opiskelu on enemmänki reissaamista ja juhlimista, kun ihan todellista opiskelua. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen tai sitten minä olen vaan liian tunnollinen, mikä sekin on täysin mahdollista. Vähitellen alkaa tuntua myös siltä, että pärjää, eikä tarvii joka päivä jännittää kouluun menemistä. Englanti alkaa sujua ja opiskelu on paljon helpompaa. Ongelma on, että elän jonkinlaista siirtymää suomen ja englannin välillä, ja välillä en tiedä sanoja suomeks enkä englanniks!?

Opiskelun ohella on toki muutaki tapahtunut. Käytiin muun muassa U2:sen konsertissa Kasas Cityssä, ja se vasta oli huikee. En erityisemmin oo ennen kuunnelu kyseisen bändin tuotantoa, mutta se ei paljon haitannu. Oli todellaki tekemisen arvonen reissu.

Jalkapalloa (amerikkalainen) on nyt päästy seuraamaan kahdesti. En ymmärtäny alkuunkaan miten iso tapahtuma se täällä onkaan. Ihmiset tulee tunteja aiemmin parkkipaikalle grillaamaan ja viettämään aikaa perheen ja ystävien kanssa. Sitten alkaa kauhea show, kun marssi-orkesteri saapuu soittaen ja luo kulkueen pelaajille, jotka saapuu stadionille. Kun pelaajat saadaan pois jaloista alkaa chearleadereiden show... ja vielä ei oo päästy ees itse peliin! Itse pelistä en tajua oikein mitään.. kaikki vaan rynnii toistensa päälle ja yrittää päästä johonki rajalle ja tehä pisteitä. Ei saata ymmärtää. Minä taputan, kun muutki taputtaa :D

Vaikka paljon on täällä tekemistä ja kokemista, niin hyvin tietonen oon siitä montako päivää on lähtöön. Ikävä on kova, mutta onneks täällä on myös kivaa. Ens viikolla saan vieraitakin tänne, kun äiti ja iskä tulee Kansas Cityyn! :) Ja kavereita onneks on, joitten kanssa touhuta. Nautitaan nyt, kun vielä on aikaa. 

Valmiina peliin!

Kuorokonsertti, jossa pukukoodi oli vähän toisenlainen, ku yleensä.

Viikonloppu meni ns. tukkahulmuten

Porukalla oltiin kaverin luona Bentonwilessä, Arkansas:sa

Syyskuuta odotellessa.

Elämäni pisin kuukausi on nyt ohitse ja Syyskuun sateet voi alkaa... Suomessa. :P Tuntuu ku olisin ollu tällä jo vaikka kuinka kauan, enkä jaksa uskoa, että vasta kolme viikkoa on menny. Kuukausi sitten olin vielä töissä ja siitäkin tuntuu olevan ihan loputtomasti aikaa?! Kaks viikkoa koulua on ehtiny kulua ja aika hässäkkää on ollu. Täällä koulu on paljon työläämpää kuin kotona. Täällä yliopisto muistuttaa enemmän lukioo, missä tehään paljon projekteja, annetaan kotiläksyä ja pidetään pistokokeita. Muistan miten joku sano joskus Jyväskylässä, että miten hän muistaa edes tehä kotitehtävän, kun ei meillä yleensä ikinä oo semmosia. Täällä sitä vastoin joka päivä saa olla nakuttelemassa tietokoneella ja lukemassa kirjoja. Isoja luentoja ei ainakaan mun laitoksella pidetä, kaikki tunnit on pienissä ryhmissä ja osallistuminen on välttämätöntä.

Ei hullumpi paikka tehä kotiläksyjä.

Oon ilonen siitä, miten hyvin opettajat ja oppilaat täällä ottaa vastaan ulkomaalaisia opiskelijoita. Suurin osa toivoo, että voisin jakaa ajatuksiani Suomalaisesta koulutusjärjestelmästä ja tuoda esille erilaisia näkökulmia. Myös opiskelijat on ollu kiinnostuneita kuulemaan, että mistä oon ja miks oon tullu tänne yms. Vaikka vastaanotto onki ollu hyvä, niin kyllä siltiki vielä jännittää mennä tunnille, kun pelkää, että ei vaan tajua mitään... Toistaseks oon kyllä seurannu ihan hyvin ja ainaki luulen olevani ihan kärryillä. :D

Sen jälkeen kun selvis, että mun pääaine vaihtu Perheopinnoista Kasvatustieteeksi valikoitui mulle sellaiset kurssit kuin Primary reading and writing, Early childhood foundations and curriculum, Music education and English writting. Lisäksi valitsin ihan vaan omaksi ilokseni, kuoron ja karaten. Jep, kyllä.. karaten! Se se vasta on sitte erilaista, yhtäaikaa lepposaa ja todella hankalaa. Välillä tuntuu, että aivot kuumenee, kun yrittää ajatella käsiä ja jalkoja ja selkää ja lyöntejä ja ja ja... Eilen opeteltiin sellanen pieni liikesarja ja se oli ku Zumbassa, muut menee vasemmalle ni Mervi menee oikeelle ja toisilla on vasen käsi edessä, ni mulla on vasenkäsi jossain selän takana. Hahah.. onneks oon siellä ilman tuttuja, ni en naura ihan koko tuntia. Hauskaa se on ja ihan hyödyllisiä oppeja oon saanu, muun muassa kaikkia itsepuolustusliikkeitä.

Noista akateemisista kursseista toi "Primary reading and writting" on kaikkein haastavin, kun tarkotuksena olis oppia opettamaan lukemista ja kirjotusta, mikä varsinki näin ei-englanninkielisenä on vähän hanklaa. Meillä on muun muassa testi äänteistä, eli siitä minkälainen ääni tulee esimerkiksi kirjaimesta B. Osa on tosi helppoja ja esimerkiksi e ja i, on vastaavasti mulle helpompia, kun niistä tulee se ääni miten suomalaiset sanoo sen kirjaimen kun nää sekoilee niitten i=e ai=i kirjainten kanssa. Mut vastaavasti mulle on hankalia muun muassa kirjaimet y ja u. Sitten näillä on vielä sellaset kirjain yhdistelmät, joista tulee oma äänteensä... testissä pitää saada kaikki oikein jos meinaa päästä läpi. Tällä kurssilla mennään opettamaan myös ihan oikeita lapsia, mikä on myös todella jännittävää, mutta samalla tosi siistiä. Mutta se vaatii sen, että tämmöset kirjainten äänteet sun muut on sitte toisaan osattava.

Sellasia koulujuttuja täällä. Pienoinen shokki oli, kun ekana päivänä koulussa anettiin kaikenlaisia ohjeita siihen, mitä tunnilla saa tehdä ja mitä ei, niin muun muassa niistäminen oli kiellettyä ja perinteisesti puhelimen käyttö ja puhuminen kaverin kanssa yms. MUTTA! Viimeinen ohje: Kouluun saa tuoda aseen mukanaan, mutta se pitää pitää repussa. Mitä?! Siinä hetken kattelee ympärilleen ja miettii, että onko täällä tosiaankin jollain nyt ase mukana... Ei parane ryppyillä luokkakavereille. Kännykän käyttö on täällä myös tunnilla totaali kiellossa. Se ei saa olla ees pöydällä.. Jos on, niin menettää pisteitä lopullisesta arvioinnista.

Koulun lisäks on ollu paljon muutakin tekemistä. Viimeviikolla oltiin pienellä porukalla paikallisessa Country-pubissa nimeltä Banjoo. Se oli uskomaton paikka.. Laitoin jalkaani siniset farkut ja ruudullisen kauluspaidan, koska ajattelin olevani hauska ja sterotypinen, mutta kun päästään sisään siellä ihan todellakin on kaikkilla siniset farkut jalassa ja ruutupaidat plus tietysti bootsit ja hatut! Tää paikka ei vaan lakkaa yllättämästä. Kaikki se mitä ajattelen, et on vaan elokuviin tuotua stereotypiaa on täällä ihan oikeesti totta. Pubi kaiken kaikkiaan oli ihan huikee paikka ja ihmisillä oli tosi hyvä meininki. Se oli jonkilainen yhdistelmä suomalaisista tansseista ja baarista. Edellispäivänä oltiin kattomassa sellasta hypnotisointi showta ja se oli aivan uskomaton! En jaksa ymmärtää miten se kaikki on mahdollista, mutta suu aiku sai tuijottaa koko kaks tuntia. Se itse hypnotisoija oli tuttu US. Got talent–kisasta, Chris Jones. 

Paikallinen tuulipukukansahan se siinä.

Tulevana viikonloppuna mennään yhden Amerikkalaistytön vanhempien kotiin "yökyläilemään". Mitä kuvista näin niin se paikka on ihan todella huikee ja järvenrannalla, joten eiköhän ihan kiva viikonloppu oo tiedossa. Ostettiin myös liput U2:sen keikalle Kansas Cityyn! Meitä lähtee seittemän tyyppiä sinne ja mun pitäs ajaa, koska olen vanha.. jännittää. Parkkeeramisen kyllä delegoin jo muille.

Kaikki on siis täällä hyvin ja paljon hauskaa tekemistä. Se on hyvä, niin ei mee koko aika ikävöidessä. Koulu on jännittäävää, mutta eiköhän sekin siitä helpota kun muutama viikko mennään tästä eteenpäin.

Now I'm a real Gorilla!

Welcome back! Powder Party!

On terveellistä. ..naapuri kuitenkin laitto siirappia munakokkeliin ja maapähkinävoita leivälle.

Lisäsin vähän Suomi-infoa paikalliseen satukirjaan :D